HS kuukausiliite N:o 498 7.9.2013: Moderni jo vuodesta 1967

Moderni ja vaatimaton villitys näkyy tänään Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä (N:o 498). Sirkku ja Jari Saariaho kertovat hienosti kuvitetussa artikkelissa vuonna 1967 rakennetusta kodistaan Helsingin Marjaniemessä.

Suuria, avaria ja korkeita huoneita, valtavat ikkunat puuta, tiiltä ja betonia. Mukava huomata myös tiettyjä tuon ajan pientaloarkkitehtuuriin liittyviä samankaltaisuuksia omassa kohteessa. Lehtijuttu antaa vahvistusta ajatukselle ettei kaikkea tarvitse survoa samaan nykyaikaisen rakentamisen muottiin.

Moni asia on rakentamisessa varmasti kehittynyt vuosien varrella, mutta paljosta olemme myös joutuneet luopumaan. Tekeminen on tehostunut ehkä liiaksikin ja useiden seikkojen tulee olla viimeistä piirtoa myöten harkittuja. Energiatehokkuus viritetään huippuun, hukkaneliöt minimoidaan, materiaalit ovat geneerisiä eikä laatukaan välttämättä ole parantunut. Monenlainen optimointi johtaa eittämättä niin sanotun copy-paste rakentamisen lisääntymiseen. Toki valintojen mahdollisuudet ovat hurjasti lisääntyneet, mutta kustannustaso, kiire ja mielikuvituksen puute lienee suurimmat tekijät miksi lähes rajatonta mahdollisuuksien avaruutta useimmiten lähinnä raapaistaan pinnalta.

Olisiko väärin päätellä 1960-luvun olleen pientalorakentamisen näkökulmasta yksi otollisimmista aikakausista, koska varallisuuden lisääntyminen Suomessa mahdollisti panostuksia arkkitehtonisen osaamisen hyödyntämiseen ja toisaalta tarve muunlaisellekin kuin rintamamiestalojen rakentamiselle heräsi? Talotehtailu ei ollut vielä teollista ja materiaalitkin olivat pitkälti sitä miltä näyttivät.

Sivun 74 avokeittio ja olohuone suurine ikkunoineen todella lämmittää mieltä. Kylpyhuoneita ei oikeastaan käsitellä. Niiden osalta ainakin meillä tulee olemaan kovastikin jumppaamista.

Kannattaa lukea tuo hesarin juttu..

Kurkistus yksityiskohtiin

Blogin aloittaminen on ilmeisesti lähes yhtä hankalaa kuin remontointiprojektinkin. Jälkimmäisessä hyvällä suunnittelulla ja alkuvalmisteluilla päästään varmasti pitkälle, ensimmäisessä voisi toimia intuitiivisempi lähestymistapa.

Yksi projektimme haastavimmista ja samalla mielenkiintoisimmista tekijöistä ovat materiaalit ja yksityiskohdat. Tässä pieni kurkistus erilaisiin yksityiskohtiin, joita kodista tällä hetkellä löytyy. Säästääkö, ehostaako vai vaihtaako?

wc:n musta kiiltävä laatta, valaisin tuntematon

Kylpyhuoneista ja wc-tiloista löytyy useita värejä aina täysin mustasta kirkkaaseen turkoosiin. Osa alkuperäisistä valaisimista on tarkoitus säilyttää.

pukeutumistilan laatta

Osasta huoneista on käytetty maanläheisiä ruskeansävyisiä laattoja. En tiedä johtuuko kulumisesta vai mista, mutta uusista laatoista tuntuu olevan vaikea löytää yhtä ilmeikkäitä.

puolipyöreä panelointi lattiasta kattoon

Puuta ja panelointia on käytetty sekä seinissä että lattiassa ja katossa. Tässä pukeutumishuoneen tunnelmaa. Joku kavahtaa toinen saattaa rakastaa?

portaikon tekstuurinen kangastapetti

Erilaisia kangastapetteja ja sisustuslevyjä on käytetty pehmentämään ilmettä. Ilmeisesti materiaalien funktiona on ollut myös toimia suurissa huoneissa estää kaikumista ja toimia näin akustiikkaa parantavina elementteinä?

Hexagon

 Suuremmissa kylpyhuoneissa on käytetty hexagon-laattoja. Tuntumasta päätellen ovat erittäin kestävää laatua, mutta täydellisen putkiremontin takia näistä yksilöistä joudutaan muun muassa mitä todennäköisimmin luopumaan.

Saima-parketti eli ennen Kotka

Parketeissa on käytetty tammea sekä kuvassa näkyvää "Kotka" -koivuparkettia, joka nykyään tunnetaan Saima-tuotemerkkinä. Lattiavalinnoissa tulemme olemaan todennäköisesti kohtuullisen konservatiivisia ja mahdollisuuksien mukaan suosiomaan alkuperäistä tai vastaavaa.

Modernista 60-luvusta vaatimattomaan nykypäivään

1960-luvulla arkkitehdin kanssa neuvoteltiin kirjeitse. Kieli oli formaalia ja sanat pyrittiin molemmin puolin asettamaan harkiten ilman että toisen osapuolen näkemykset tulivat jyrätyiksi.

Vuonna 1968 Arkkitehti Aarne Ehojoki suunnitteli kodin 3 henkiselle perheelle. Talo tuli valmistaa laadukkaasti hyvistä materiaaleista ajan hengen mukaan kuitenkaan liikaa koreilematta. Satoja vuosia paikallaan tönöttävää kivilinnaketta talosta ei haluttu. Sen sijaan kaksikerroksisesta rinnetontille rakennettavasta omakotitalosta haluttiin järkevä, Suomen arktisia oloja hyvin sietävä ja ympäristöönsä hyvin sulautuva villa-tyyppinen rakennus.

Talo oli omistajiensa ainoa ja myös viimeinen koti aina rakennusvuodesta 2010-luvulle saakka yhtäjaksoisesti yli 40 vuoden ajan. Ikäänsä nähden tämä aikakautensa helmi on säilynyt hyvin. Se seisoo omalla paikallaan lähellä kaupungin keskustaa täysin alkuperäisessä muodossa.

Syksystä 2013 lähtien talo saa virallisesti minusta ja puolisostani uudet asukkaat. Uudistamme talon vanhaa kunnioittaen nykypäivän normit täyttäen siten, että talo voi palvella myös tulevat 40 vuotta yhtä arvokkaasti asukkaitaan, kuten se on tähän päivään saakka tehnyt. Tämä tarkoittanee täydellistä kaikki osa-alueet käsittävää saneerausta aina putkista kaikkiin pintoihin asti.

Urakka on hyvin vaativa laajuudessaan sillä se edellyttää monissa kohdin uuden ja vanhan saumatonta yhdistämistä sekä oikeiden tekijöiden ja ajan henkeen sopivien materiaalien löytämistä sekä näiden välistä koordinointia.

Otamme haasteen vastaan ja toivomme että tämä blogi jää muistoksi ja dokumentaatioksi tästä projektista. Aikakauden taloista on syntymässä ja syntynytkin jonkinlainen trendi-ilmiö hyvässä ja pahassa. Toivottavasti tämä kuitenkin ennen kaikkea tuo mukaan positiivista kiinnostusta ja mahdollisesti hyviä ideoita, keskustelua ja vinkkejä aihealueesta kiinnostuneilta sekä kohtalotovereilta. Päivittämistaajuus voi välillä kiireistä johtuen hidastua, mutta projekti etenee varmasti tasaisen nopeasti.

Värikästä ja työteliästä syksyä,

-O