Suuria, avaria ja korkeita huoneita, valtavat ikkunat puuta, tiiltä ja betonia. Mukava huomata myös tiettyjä tuon ajan pientaloarkkitehtuuriin liittyviä samankaltaisuuksia omassa kohteessa. Lehtijuttu antaa vahvistusta ajatukselle ettei kaikkea tarvitse survoa samaan nykyaikaisen rakentamisen muottiin.
Moni asia on rakentamisessa varmasti kehittynyt vuosien varrella, mutta paljosta olemme myös joutuneet luopumaan. Tekeminen on tehostunut ehkä liiaksikin ja useiden seikkojen tulee olla viimeistä piirtoa myöten harkittuja. Energiatehokkuus viritetään huippuun, hukkaneliöt minimoidaan, materiaalit ovat geneerisiä eikä laatukaan välttämättä ole parantunut. Monenlainen optimointi johtaa eittämättä niin sanotun copy-paste rakentamisen lisääntymiseen. Toki valintojen mahdollisuudet ovat hurjasti lisääntyneet, mutta kustannustaso, kiire ja mielikuvituksen puute lienee suurimmat tekijät miksi lähes rajatonta mahdollisuuksien avaruutta useimmiten lähinnä raapaistaan pinnalta.
Olisiko väärin päätellä 1960-luvun olleen pientalorakentamisen näkökulmasta yksi otollisimmista aikakausista, koska varallisuuden lisääntyminen Suomessa mahdollisti panostuksia arkkitehtonisen osaamisen hyödyntämiseen ja toisaalta tarve muunlaisellekin kuin rintamamiestalojen rakentamiselle heräsi? Talotehtailu ei ollut vielä teollista ja materiaalitkin olivat pitkälti sitä miltä näyttivät.
Sivun 74 avokeittio ja olohuone suurine ikkunoineen todella lämmittää mieltä. Kylpyhuoneita ei oikeastaan käsitellä. Niiden osalta ainakin meillä tulee olemaan kovastikin jumppaamista.
Kannattaa lukea tuo hesarin juttu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti